Setä ATR aktivoitui pitkästä aikaa, ja tarjoilee teille tällä kertaa paluun juurille. Tarkoitus on esitellä säännöllisen epäsäännöllisesti omasta mielestä klassikko-statuksen omaavia albumeita, mistäs muualta kuin Michiganista, joka itselle on SE jokin. Aloitetaan homma acid rapin kummisedän Eshamin ensimmäisellä albumilla, joka kantaa nimeä Boomin’ Words From Hell.
Albumista on tähän päivään mennessä ilmestynyt 3 eri versiota, tämä esittely keskittyy yksinomaan alkuperäiseen uusintapainokseen, joka julkaistiin herran vuonna 1990. Muutama alkuperäisen kasettijulkaisun biiseistä karsiutui uusinnalla pois ja yhden biisin sanoituksia sekä taustaa hieman muutettiin, mutta muuten julkaisu on autenttinen. Tänä päivänä albumista on saatavilla myös remasteroitu versio, joka sisältää aiemmin mainitut kasettijulkaisun biisit ja on edelleen helposti saatavilla, jos sitä ei hyllystä löydy. Mutta asiaan.
Tuotannollisesti albumi mukailee ajan henkeä. Paljon yksinkertaisia rumpukonekomppeja, samplausta sekä yksinkertaisia melodioita. Saman aikakauden Public Enemy on hyvä vertailukohta. Toki äänimaailma on pääsääntöisesti huomattavasti synkempi ja uhkaavamman kuuloinen. Otin PE:n esille, koska heidän tuotantoaan samplataan muutamissa levyn biiseistä. Tuotannosta vastaa Esham itse sekä Mike E Clark, joka on tullut myöhemmin tutuksi ICP:n hovituottajana. Lisäksi Eshamin veli James on ainakin Eshamin kommenteista päätellen vaikuttanut paljon sanoitusten sisältöön sekä tuotannollisiin asioihin. Vaikka tuotanto onkin melko yksinkertaista, levyltä löytyy silti muutama todella timanttinen raita. Henkilökohtaisesti kovimpina mainittakoon Devils In The Soup, Red Rum sekä Knockin Em Dead.
Kun albumi alunperin julkaistiin, Esham oli 16-vuotias, joka myös kuuluu Eshamin äänessä. Silti edelleen ihmettelee sitä tosiasiaa, että miten aihepiirit ja ulosanti ovat kuin elämää nähneellä aikuisella miehellä. Aiheet käsittelevät elämää Detroitissa 80-luvun lopulla ja tuon elämän nurjempia asioita. Mukana on toki myös myöhemmiltä Esham-levyiltä tuttuja tarinabiisejä, joissa Esham käy läpi tilanteita omasta elämästään. Aikoinaan levy herätti paljon vastareaktioita ihmisissä ja albumia demonisoitiin rappiolliseksi sekä saatanalliseksi. Ja onhan biiseissä vahvasti vanhan vihtahousun kanssa flirttaileva sävy, vaikka todellisuudessa Esham toimi, hieman kärjistäen, oikeiden asioiden kommentaattorina ja kriitikkona. Vaikka shokkiarvo levyn julkaisuajankohtana olikin huipussaan, biisien aihepiirit ovat kestäneet ajan hammasta kiitettävästi. Vielä nykyisinkin albumi pyörähtää säännöllisesti ainakin allekirjoittaneen levysoittimessa tai digiformaatissa.
Suosittelen kaikkia tutustumaan levyyn tarkemmin ja kuuntelemaan biiseä ajatuksella. Sieltä löytyy hemmetin kovia riimejä sekä paljon pointteja, joita ei silloin nuorempana edes tajunnut. Toki tuotanto ja muu tuntuu hieman tuhnulta ja aikansa eläneeltä, jos vertaa tuoreempiin Eshamin tuotoksiin ja varsinkin 90-luvun kulta-aikaan. Albumi on kuitenkin aikakautensa tuote ja harva levy 80-luvun lopulta pääsee samoihin sfääreihin kuin tämä.
Suosikkibiisit: Esham’s Boomin, 4 All The Suicidalists, Knockin Em Dead, Red Rum, Cross My Heart, Word After Word, Devils In The Soup.
Levyesittely: Jarno Laaksonen
