Kirjoitin viime kesänä positiivisen arvion Payroll Giovannin ja Cardon yhteisjulkaisusta, Big Bossin Vol.1:sestä. Levy oli tuotettu 90-luvun Länsirannikon gangsta rap-tyyliä vahvasti kunnioittaen ja Payroll Giovannin suoraviivainen sekä kikkailematon räppääminen loivat näin upean kokonaisuuden ajatonta rap-musiikkia. Levy on soinut syksyllä ja talvella usein autossani ja olen suoraan sanottuna malttamattomana odottanut pitkään jatko-osaa julkaisulle.
Payroll Giovanni oli Big Bossin Vol.1:n jälkeen vahvassa nosteessa ja esillä. Räppäri julkaisi vuonna 2017 “Payface”-nimisen albumin, joka oli yhteistyöjulkaisu tuottaja Helluvan kanssa. Levy noteerattiin erityisesti räppärin kotikulmilla ns. ydinfanien keskuudessa, kun ajattoman tyylin lisäksi levyllä kuultiin selkeää Detroit-saundia. Payroll pääsi joulukuussa 2017 vierailemaan Jeezyn “Pressure”-albumin “In A Major Way”-raidalla, joka oli varmasti yksi vuoden kohokohtia.
Cardo oli tehnyt myös tuottajana vahvaa nousua Big Bossin Vol.1:n jälkeen; hän oli tuottanut mm. Travis Scottia, A$AP Mobia ja Dave Eastia. Cardon kädenjälki kuului myös Kendrick Lamarin “Damn.”- ja Migosin “Culture” albumeilla sekä Dizzee Rascalin “Raskit”-julkaisulla, johon mies tuotti kokonaiset 5 raitaa.
Joulukuun 21. päivä 2017 kaksikon työ palkittiin; miehet julkaisivat sosiaalisessa mediassa tiedon siitä, että he olivat tehneet levysopimuksen Def Jam Recordsin kanssa. He ilmoittivat samalla, että seuraavana päivänä julkaistaisiin Big Bossin Vol.1.5 (uudelleentehty ja lyhyempi versio Vol.1:sestä) ja että Vol.2 tulisi ulos tammikuun loppupuolella.
Big Bossin Vol.2 on edeltäjänsä tavoin kokonaan Cardon tuottama ja levyn 16 raitaa huokuvat tuotannon osalta vaikutteita 90-luvun räpistä. Alueellisesti Cardo poimii Houstonin, Los Angelesin ja East Bayn alueen saundista rusinat pullien päältä pois ja höystää klassista räppiä moderneilla mausteilla.
Aloitusraita “Rapped My Way” alkaa jazzahtavalla tunnelmalla, joka vie ajatukset samantien 90-luvulle ja Too Shortin parittajamusiikkiin. Saksofonin melodiat saavat unohtamaan sen, että elämme 2010-lukua ja verset räppäävä mies on Detroista.
Big Bossin Vol.1-levyltä tuttu Tamara Jewel laulaa upeasti kertosäkeen. Payroll riimittelee siitä, kuinka on musiikkinsa avulla päässyt pois jengien ja huumekaupan maailmasta. Ensimmäisessä versessä hän kiteyttää lyhyesti raidan sanoman:
“I’m tryna get paid, but I’m ready for a raise
Got damn the shit nigga do for a chain
Drove moms insane
All them days selling cane
Glad my lifestyle changed
I had to rap my way up out the game”
Levyn kolmas raita, “Thing Or 2” kertoo siitä, kuinka Payroll voi näyttää huumebisneksestä ja näyttävästä rahankäyttämisestä asian jos toisenkin tulokkaille. Tätä seuraa singlelohkaisu, “Mail Long”, jolla Payroll ja Bay Arean legenda, E-40 räppäävät rahanteosta. Tuotantoa kuvaisin sanoilla raskas ja gangsta.
Raskaan tuotannon jälkeen “5’s & 6’s”-raidan leppoisat melodiat palauttavat takaisin rennompaan tunnelmaan, jota levyllä on paljon. “In My Lifetime”-raidalla henki pysyy biitin puolesta letkeänä ja G-Funk-vaikutteet “vinkuvat” korviin kertosäkeessä. Payroll Giovanni riimittelee toisen versen loppuun:
“I’ve been rockin Presis since they had small faces”
Tämä on viittaus arvokellojen maailmaan ja alan muotiin. Payroll on räpännyt erittäin usein kelloista ja erityisesti Rolexeista vuosien varrella. “Presi” mainitaan tälläkin levyllä monta kertaa ja tämä tarkoittaa Rolex Presidentalia. Kyseinen kellomalli omasi aikaisemmin pienemmän kellotaulun, kuin nykyään; kellomuoti on muuttunut vuosikymmenten varrella ja nykyään arvokelloja myöten miesten kelloissa suositaan isompaa kokoa kuin ennen. Tällä viittauksellaan Payroll siis tekee selväksi, että tämä kymmeniä tuhansia kustantava kellomalli on tullut tutuksi ranteessa jo pitkään.
“Dopeman Dreams” on raita, jossa käsitellään huumekauppiaan materialistisia unelmia. Vierailija Jeezy omistaa versessään myös muutamat riimit edesmenneen Doughboy Rocin muistolle. Roc oli Doughboyz Cashout-poppoon jäsen, johon myös Payroll Giovanni kuului, ja jolla oli aikanaan levytyssopimus Jeezyn CTE-nimisen levy-yhtiön kanssa. Hän kuoli viime syksynä ampumavälikohtauksessa Detroitissa.
Levyn 9. raita on “Plug You”, jonka tuotannossa yhdistyy levylle ominainen gangsta-retroilu sekä nykypäivän r’n’b-vaikute. Tämä kappale ei kuitenkaan mielestäni riko liikaa kokonaisuutta, vaan on varsin hyvää, iloista rap-musiikkia.
Seuraavana seuraa opettavainen raita nuorille katujengiläisille; “10 Years, 1 Summer” kertoo riskeistä, jotka vaanivat nuorta miestä rikollisilla teillä. Kertosäe kyseenalaistaa sen, että kannattaako huumekauppiaan ottaa riski ja “elää isosti” yksi ainoa kesä ja istua sen jälkeen rangaistuksena 10 vuotta telkien takana. Lyriikat on kirjoitettu mielestäni osuvasti ja sanoma menee perille. Payroll kuvaa hyvin nuoren, nopeasti rahaa saavan rikollisen mieltä:
“Is you getting followed or you just trippin’?
Your gut told you yes but you still went against it
Shit you gotta ball this summer for the bitches
and impress a bunch of lame ass niggas”
“In Me, Not On Me” menee tuotannon puolesta samaan raskaaseen gangsta-saundiin, kuin mihin koin “Mail Long”-raidankin kuuluvan. Tässä on ehkä levyn eniten päännyökkäystä aiheuttava biitti. Seuraavaksi levyllä tulee “Turn Ya Phone Off featuring Yhung T.O.”, joka etenee kauimmaksi levyn perusolemuksesta tuotannollisesti. Yhdeksännellä raidalla kuullun modernin r’n’b-vaikutteen lisäksi seassa on hieman trapia. Kalifornialaisen Yhung T.O:n laulun ja räppäämisen hybridi on varsin 2010-lukulaista, mutta ilman övereitä kikkailuja ja mumble-räppiä. Vaikka tässä kohtaa eksytään tyylissä hieman sivuraiteille ja popahtavan musiikin puolelle, niin mielestäni tämäkin raita toimii ja mahtuu kokonaisuuteen oikein hyvin.
Loppupuolella levyä “Deep” on kaikenkaikkiaan hieno tekele. Cardo on samplannyt biitin taustalle jousisoitinten melodiaa luoden todella kiinnostavan tunnelman. Payroll Giovanni myöntää sanoituksissa tietynlaisen paineen ja paranoian, jossa hän halusi edetä kohti menestystä, mutta joutui epäilemään koko ajan kaikkea ympärillään. Kierot, kaksinaamaiset kaverit sekä poliisi ja FBI:n agentit aiheuttivat jatkuvaa stressiä ja olan yli kurkkimista. Hän epäili usein, että puhelinta salakuunneltaisiin tai että jostain ystävästä tulisi yht’äkkiä vihollinen.
“Two of my partners got caught with coke
my other mans got hit with RICO, this shit get deep, bro
Them bitches even snatched up pops
But due to a dirty raid, all them charges was dropped”
Levy on kokonaisuutena loppujen lopuksi oikein hyvä. Payn ulosanti ja flow on äärimmäisen vahvaa ja varmaa sekä ääni mieleenjäävä. Cardo tekee upeaa työtä tuotannon kanssa ja pitää linjan varsin uskollisena Vol.1:n hengelle. Iso levy-yhtiö tai jokin muu tekijä on toki ohjannut siihen, että Vol.2:sella on hieman enemmän moderneja mausteita sekä pari pientä yritystä karata r’n’b:n ja popahtavamman musiikin suuntaan, mutta nämäkin onnistuvat luomaan onneksi vain mukavaa vaihtelua ja värinää levyn saundimaailmaan. Kukaan ei myy sieluaan pois tällä albumilla.
Levy osoittaa kehittymistä ja vakavoitumista sanoituksellisesti. Nopean rahan ja huumekuninkaan elämän ihannoinnin lisäksi levyllä puidaan rikollisen elämän riskejä. Payroll ikään kuin haluaa rauhoitella nuorempaa gangsteria, jotta hän ei lähtisi liialliselle laukalle nuoruuden innossaan.
Albumi ei kaikesta hyvästä huolimatta yllä aivan Vol.1:n tasolle, vaikkakin esim. sanoituksissa on nähtävissä monipuolistumista ja tervetullutta vakavoitumista. Edeltäjä oli yksinkertaisesti niin klassikkomateriaalia, ettei sen tasolle ole helppo päästä. Ei edes hyvällä levyllä, joka kuitenkin saa helposti kiitettävän arvosanan.
Kouluarvosana: 9
Teksti: hennessyyp
Spotify:
https://open.spotify.com/album/77HAO2dCY4M8qrV8aCmubD?si=i7rWTftRRtqkXuQu1VnZGQ
