Mount Westmore on niin sanottu superryhmä, josta varmaan jokainen gangstaosaston meininkejä seuraava onkin jo kuullut. Nelikon muodostavat pitkän linjan starbat Ice Cube, Snoop Dogg, Too $hort ja E-40 eli kokemusta sekä tyylejä löytyy kyllä. Tämä koko pitkähän julkaistiin ymmärtääkseni alunperin vain NFT:nä, mutta on ollut jo jonkin aikaa saatavilla hieman perinteisempiäkin kanavia pitkin. Uskoisin, että kovana NFT-taiteen keräilijänä viime vuosina tunnetuksi tulleella Snoopilla on ollut näppinsä niin sanotusti pelissä. Mutta mitäpä siitä: kukin kikkailee mitä haluaa ja sillä hyvä.
Kaikkiaan levy on alusta loppuun painavien, perinteitä modernilla otteella kunnioittavien, biittien ryydittämää megasuperturbo egoboostailua; tarinoita juhlista, rahasta, naisista, autoista, omaisuudesta, omasta erinomaisuudesta ja mitä näitä nyt on… Koen tavallaan turhaksi alkaa ruotimaan yksitellen eri raitoja teemojen puolesta, sillä jokainen lainkaan mainittuihin artisteihin tutustunut tietää kyllä mistä puhutaan ja mikä on kunkin juttu. Eli ei: tämä levy ei edusta yhteiskunnan epäkohtia ruotivaa osastoa, ei edes Cuben verran, vaan kyllä kyse on melkoisen sataprosenttisesti puhtaasta viihteestä.
Biittejä yhdistävät voimakkaat, yksinkertaiset bassolinjat, sekä kiirehtimätön tempo, joka soveltuu täydellisesti räppäreiden tarinankerronnalle. Paikoitellen voi kuulla aivan suoraan jopa 80-luvun lopun vaikutteet, vaikka soundit ja studiohinkkaus onkin päivitetty tälle vuosikymmenelle; tietystikään funkkia unohtamatta. Aina tulee olla funkkia! Ja kyllähän Cube räppäileekin Activated-biisissä “Bumpin’ oldies, like it’s ’83″… Ja onhan tässä egoilun lisäksi erittäin voimallisesti läsnä sellainen menneiden hyvien aikojen fiilistely, kevyt selkääntaputtelu, ja ylipäätään vanhan koulun varsin itsetuntoinen edustaminen. Kaikkiaan mennään – luonnollisesti – hyvin vahvasti länsirannikon perinteisellä Zapp & Roger -osaston estetiikalla. Tässä kohtaa alleviivattakoon vielä: sitä bassoa ei todellakaan pantata.
Mielestäni paketti on kyetty pitämään melko hyvin kasassa, eli albumikokonaisuutta ajatellen ei ryöpsähdellä sinne sun tänne, vaikkaraitoja ja tekijöitä riittääkin, ja jokainen jäsen saa oman tilansa esitellä omaa osaamistaan – ryhmän kuitenkin toimiessa nimen omaan ryhmänä. Tyylien kirjo on riittävän laaja, jotta mielenkiinto säilyy, mutta samalla tarpeellisen yhteneväinen palasten yhteenpelaamista ajatellen. Ja soundithan on hinkattu kuntoon aivan viimisen päälle, eli jos huolella hinkattu studiotuotanto miellyttää, niin tässä sitä on kuunneltavissa alusta loppuun.
Jos saisin antaa kuuntelusuosituksen, niin hyvillä sterkoilla varusteltu auto alle, levy soimaan ja pimeisiin kaupunkimaisemiin kruisimaan. Suppanen täysille. Ei kiire mihinkään. Pää nyökkyy, tärinä tuntuu penkeissä. Aurinkolasit laskeutuvat kasvoille. Jotain saattaa syttyä. Eteneminen on tasaisen arvokasta. Ja Snoop kertoo: “It’s basic how I move with persistence, but patient I’m slidin’ through the city in a spaceship Evasive, that Bay shit knock (Knock) From the streets to the suites, from the trunk to the block.”
-EC
Spotify:
